Arki alkoi

Nyt on vierähtänyt jo kaksi viikkoa täällä. Aika kuluu uskomattoman nopeaa! Nyt voin jo sanoa, että elämä täällä tuntuu täysin normaalilta. Se, että sähkö on useammin poissa kuin päällä ei tunnu enää missään. Onhan sitä ennen leireilläkin oltu ilman sähköä. Ehkä siis partiotausta on auttanut sopeutumaan elämään täällä. Yleensä leiriolosuhteet kun ovat vieläkin alkeellisemmat. Netittömyys toisinaan tuottaa enemmän vaikeuksia. Toimintakeskuksella netti toimii aamuisin klo 8-11.30 ja 13.30-15.30. Jos haluaa saada sähköpostin auki, se kannattaa tehdä aamulla, koska iltapäivällä nettiä käyttää niin moni, että on turha toivo tehdä jotain. Kotona nettiä ei ole sitten ollenkaan. Jos haluaa ladata blogiin kuvia, on ainoa mahdollisuus Oilin ja Sepon tykönä. Ei siis kannata ihmetellä, jos harvoin vastaan sähköposteihin ym. Toisaalta täytyy myöntää, että on ihan rentouttavaa, kun koko ajan ei tule oltua whatsappissa tai Facebookissa. Suomessa tuntuu, että monesti menee myöhään nukkumaan, kun tulee vietettyä niin paljon aikaa koneella tai räplättyä puhelinta. Koska kotona ei iltaisin ole nettiä eikä yleensä sähköäkään, olen yleensä jo klo 21 täydessä unessa. Aamuisin herään klo 6-7 välillä. Voi kunpa tämän saman rytmin voisin pitää Suomessakin!

Kummityttö Tanaka/The girl that we're sponsoring

Tytöt vierailulla Shelterillä/Girls visiting Shelter

Kotikatu/Home street

Kotikatu/ Home street

Viime viikon lauantaina olin klassisen musiikin konsertissa. Sinne matka taittui combilla. Se, jos mikä oli kokemus! Olin kahden paikallisen opiskelijan kanssa, joten he tiesivät reitin eikä olo ollut turvaton. Combi on siis pieni pakettiauto, joka kulkee tiettyä reittiä ja poimii ihmisiä kyytiin matkan varrelta. Tämä pakettiauto oli täynnä ihmisiä, oli erittäin kuuma ja musiikki pauhasi. Kaiken lisäksi tiet ovat huonossa kunnossa, joten auto vielä pomppi usein. Mutta siitä huolimatta en voinut kuin hymyilläJ Itse konsertti oli myös aivan upea! Suurin osa paikalla olleista ihmisistä oli valkoisia. Tässä näki hyvin sen kontrastin mikä täällä on, osa alueista ja tapahtumista on täynnä mustia ja osa valkoisia. Lisäksi viikonloppuna kävin turkkilaisessa ravintolassa, luin kirjaa ja uin. 

Tällä viikolla pääsin käymään tupakan tutkimuskeskuksessa Sepon ja parin opiskelijan kanssa. Siellä on töissä eräs suomalainen nainen, joka on asunut täällä jo 26 vuotta. Oli mielenkiintoinen visiitti! Lisäksi tein koehaastattelut, osallistuin metsäkokouksiin, hioin haastattelua ja luin. Työpäivät täällä menevät nopeasti.

Tiistaina olin jälleen Oilin ja Sepon tykönä illallisella. Paikalla meitä oli seitsemän suomalaista ja zimbabwelainen pariskunta. Tämä zimbabwelainen mies Jim on Suomen kunniakonsuli. Hänellä on myös tee/kahvifarmi, jonne olen näillä näkymin menossa visiitille. Tämä olikin salainen toiveeni!

Eilen minun ja Virpin kunniaksi järjestettiin keskuksella juhlat. Kulttuuriryhmä oli järjestänyt upean shown. Reiluun tuntiin mahtoi laulua, tanssia ja runoja. Melkein heti alussa meinasi tulla tippa linssiin. Nämä lapset ovat todella todella lahjakkaita! Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä fiilistä mikä siellä oli. Mahtavaa, ihanaa, kaunista! Kuvasin monta videota, toivottavasti osalle pääsen joskus niitä näyttämään. Juhlien jälkeen muutama tyttö tuli vielä innoissaan visiitille Shelterille eli kotiini. Illalla vielä Joylin, joka asuu Shelterissä, opetti minulle paikallista tanssia. Haluaisin oppia jonkun tanssin sinä aikana, kun olen täällä.

Marimba instrumentti

Tanaka ja Everness

Sunnuntaina heräsin tavallistakin aiemmin, 5.30. Onneksi, sillä 6.30 kuusi innokasta lasta oli jo koputtelemassa ovella, kun olivat niin innoissaan lähdössä leijonapuistoon. Lähtöhän oli vasta 8.30, mutta nämä lapset kai eivät malttaneet odottaa kotona. Tämä Lion Park sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Siellä liikuimme autolla ympäri isoa puistoa ja bongailimme erilaisia eläimiä. Näimme ainakin leijonia, kirahveja, erilaisia antilooppeja ja paviaaneja. Luonto oli alueella jo tyypillistä savannimaisemaa. Piipahdimme myös käärmepuistossa tutustumassa Zimbabwessa tavattaviin käärmeisiin. Voin kyllä sanoa, että näihin tappaviin eläimiin en missään nimessä halua törmätä. Kobria ja mustia mamboja asuu nimittäin myös metsäprojektialueella. Iik!

274 vuotta vanha kilppari/ 274 years old turtle

Dzikwa Trust metsäprojekti

Dzikwa Trustilla on myös metsäprojekti, jonka tarkoitus on tuottaa ruokaa ja polttopuita yhteisölle sekä suojella alueen luontoa. 60 hehtaarin alueella on mm. taimitarha, hunajantuotantoa, hedelmätarha ja eukalyptuksen istutusta polttopuiksi. Myös paikallisia viljelijöitä koulutetaan peltometsäviljelyn asiantuntijoiksi.

Binduran yliopistosta, joka on Hararen ulkopuolella, on täällä kuusi kandiopiskelijaa, jotka työskentelevät metsäalueella eri projekteissa 11kk. Clever vastaa taimitarhasta, Ronald hedelmätarhasta ja mehiläisistä, Tracy taimien markkinoimisesta, Forgetin alaa on biombometsä ja GIS, Kuda on keskittynyt peltometsäviljelyyn ja Joseph vastaa kumipuun istutuksesta. Aamupäivisin he ovat metsässä oman projektinsa parissa ja iltapäivällä he voivat keskittyä lopputyöhönsä, jota samalla tekevät omasta projektistaan. Tällä viikolla pääsin osallistumaan kahteen heidän kokoukseensa, jotka pidettiin metsässä olkikattoisen katoksen alla.

Omaa alaani täällä on hedelmäpuut. Tarkoituksena on kierrellä Dzivarasekwan alueella ihmisten puutarhoissa haastattelemassa heitä. Otan selvää mm. mitä hedelmäpuita he kasvattavat, miten he sadon käyttävät ja mitä muita puita he olisivat valmiita kasvattamaan ja syömään. Tätä tietoa voi sitten jatkossa hyödyntää yhteisössä ja projektialueella. Hedelmäpuut kun ovat erittäin tärkeä ravinnonlähde. Monilla täällä ei ole varaa ostaa hedelmiä ja siksi olisi hyvä, jos ihmisillä olisi omasta takaa hedelmäpuita.

Haastatteluja kanssani tekee Joseph, joka on Binduran yliopistosta. Hän toimii tarvittaessa tulkkina ja hän tietää muutenkin enemmän paikallisesta kulttuurista kuin minä. Se, että yksin ulkomaalaisena lähtisin haastattelemaan ihmisiä, ei välttämättä tuottaisi toivottavaa tulosta. Tällä viikolla kävimme tekemässä jo koehaastattelut ja ne sujuivat hyvin. Yhdessä talossa koko perhe eli yhdeksän ihmistä oli paikalla kuuntelemassa haastattelua. Toisessa talossa taas meille tarjottiin lounas, kun en ollut vielä tarpeeksi päässyt kuulemma maistamaan paikallisia ruokia. Hetken mietin kuinka uskaltaa syödä tarjottua ruokaa, kun en yhtään tiennyt milloin se oli valmistettu ja millaisissa olosuhteissa. En kuitenkaan kehdannut kieltäytyä tarjouksesta.

Ensi viikolla alkaakin sitten iso urakka, kun aloitan itse haastattelut. Niiden tekemiseen on varattu koko lokakuu. Lokakuu on koko vuoden kuumin kuukausi täällä, joten voin heti alkuunsa vuodattaa muutaman hikipisaran gradun takia..

Metsäprojektialueella kasvaa muuten monia herkkuja. Pääsin jo maistamaan ah niin herkullisia mulbereita sekä mansikoita!

Dzikwa Trust forestry project

Dzikwa Trust has also a forestry project here in Dzivarasekwa. Their mission is to contribute to climate mitigation, nature conservation and food security for the benefir of human well-being in this area. They have 60-hectare area of degraded land. There are many things going on, for example nursery, eucalyptus plantation for firewood, orchard, bees to produce honey and training farmers.

From Bindu University which is somewhere out of Harare, we have here 6 bachelor students who are working in the forestry area in different projects 11 months. Clever is responsible about the nursery, Ronald about orchard and apiculture, Tracy is marketing the products, Forget’s areas are GIS and miombo woodland, Kuda is working with the agroforestry and Joseph is planting the gum trees. During the mornings they are working in the forest and during afternoons they can concentrate to theiir attachments in the activity center. This week I was in two forestry meetings under a traditional wood building.

I’m interested in fruit trees here. My aim is to interview locals who have homegarden here in Dzivarasekwa. I will find out what fruit trees they are growing, how they use the yield and what other trees they would be ready to grow and eat. This can then benefit the community and forestry project in the future. Fruits are very important part of nutrition. Many people here don’t have so much money to buy fruits so it would be good if people would grow more fruit trees.

I’m interviewing people with Joseph who is from Bindura university. He is my interpreter and knows also more about the culture than I do. I think it wouldn’t be very fruitful if I as a foreigner would try to interview the people alone. This week we already did the test interviews and they went well. In one place the whole family, 9 people, was there when we did the interview. In one other place the woman offered us lunch. I was thinking a while if I should eat it or not but I didn’t want to be impolite.

Next week starts the big project when I start the real interviews. We need whole October to do them all. October is the hottest month of the year so I can immediately sweat because of my thesis..

There are btw growing many delicious things in the forestry area. I already tasted strawberries and very good mulberries!

Photos

Neulomiskerho toimintakeskuksella/Knitting club in the Activity Center

Toimintakeskuksen piha/ The yard of the Activity Center

Oilin ja Sepon uima-allas/ Oili's and Seppo's swimming pool

Lounas Toimintakeskuksella/ Lunch in the Activity Center

Toimintakeskus/ Activity Center

Taimitarha/ Nursery

Toimintakeskuksen vessa/ Toilet in Activity Center

Virpi pitämässä Matikan tukiopetusta/ Virpi helping with the mathematics

Doris

Toimintakeskuksen puutarha/ The garden in the Activity Center

In Dzivarasekwa

Nyt on vierehtänyt jo neljä yötä Hararessa. Ensimmäisen yön vietin Oilin ja Sepon tykönä, jotka tekevät työtä Zimbabwen Aids-Orpojen hyväksi. Heillä oli oikein kiva koti isolla puutarhalla ja uima-altaalla. Sillä alueella kaikki talot olivat muurien sisäpuolella. Kävimme koirien kanssa kävelyllä seuraavana päivä, kadut olivat todella hiljaisia ja talot näyttivät kivoilta. Myös Oilin ystävä Virpi tuli samana päivänä minun kanssani parin viikon visiitille tänne. Lisäksi ekana päivänä tapasin pari suomalaista, jotka asuvat vallan täällä.

Sitten olikin aika astua todelliseen maailmaan ja lähteä Dzivarasekwaan. Muureilla suojatut talot vaihtuivat vähitellen tavalliseen vaatimattomiin taloihin ja päällystämättömiin katuihin. Ihmisiä kulki paljon kaduilla ja monet myivät jotakin kadunkulmissa. Täällä työllisyystilanne on tällä hetkellä todella huono, joten monen ainoa keino ansaita rahaa on myydä ruokaa tai tavaroita kaduilla. Alue on noin 16 km kaupungin keskustasta ja paikallinen ”ghetto”. Silti oikein viihtyisän oloinen. Pala todellista Afrikkaa!

Itse asun Shelterissä, joka on aivan toimintakeskuksen vieressä. Meitä asuu talossa yhteensä 11, minä tällä hetkellä ainoana ulkomaalaisena.  Minulla on oma huone, joka on oikein viihtyisä nyt, kun olen levittänyt kaikki tavarani ympäriinsä. Lisäksi meillä on olohuone/ruokailuhuone, suihku, 3 vessaa ja sekä tietysti keittiö. Keittiössä on sekä sähkö- että kaasuliesi. Toista käytetään silloin kun sähköt toimivat ja toista, kun ne ei toimi. Tähän mennessä sähköt ovatkin olleet jo aika paljon poissa, joten auringossa ladattava lamppu on tullut tarpeeseen. Talo on erittäin vaatimaton, mutta silti viihtyisä. Lisäksi meillä on pieni betonilla päällystetty piha, jota kiertää muuri ja sen päällä vielä piikkilanka.

Itse toimintakeskus on todella kiva paikka. Lapsia täällä käy melkein 400 ja lisäksi vapaaehtoisia sekä töissä olevia. Lapset, jotka ovat päässeet ohjelmaan mukaan voivat tulla toimintakeskukselle ennen ja jälkeen koulun. Täällä he saavat tukiopetusta, lounaan sekä voivat osallistua erilaisiin liikunta- tai kulttuurikerhoihin, heille järjestetään myös terveydenhuolto. Kummit vastaavat lisäksi koulunkäynnin tukemisesta. Keskuksella riittää siis vilinää ja vilskettä, kun hymyilevät koululaiset tulevat tänne.

Kannattaa tutustua paremmin Zimbabwen Aids-Orvot ry:n toimintaan täällä: http://www.zim-orvot.org/

Ryhdyimme ystävieni Heidin, Javin, Niinan ja Tuulin kanssa myös kummeiksi ja tuemme 9-vuotiaan tytön koulunkäyntiä. Innolla odotan, että pääsen tapaamaan hänet ensi viikollaJ

Graduprojektistani kerron enemmän joku toinen kerta, senhän takia täällä ollaan.

Nyt valmistaudun konserttiin, johon menen julkisilla kulkuneuvoilla, ensimmäistä kertaa. Katsotaan kuinka jännittävä iltapäivä tulee!:) 

In Dzivarasekwa

I have now spent already four nights here in Zimbabwe. Oili and Seppo who are living half of the year here in Harare and working in Aids-Orphans center were at the airport when I arrived. Also Oili’s friend Virpi came at the same day with me. First night I spent at their house. Their house is very nice with a big garden and swimming pool. In that area big walls are surrounding all the houses. So streets were very quiet and everything looked nice. That day we met already couple of other finns who are living in Zimbabwe.

After sleeping super well was a time to go to my real life here. We drove through the streets which were full of houses with the walls. But slowly came to an area with normal small houses and roads without cover. Lots of people were on the streets selling something. The employment situation is very poor here in Harare at the moment. That’s why selling some food or other stuff in the streets is the only way for many people to earn money. Dzivarasekwa is situated about 16km from the citycenter and i a local ”ghetto”. But anyway very nice. A piece of real Africa!

I’m living at the Shelter, which is next to the activity center. We are 11 people living there and I’m the only foreigner at the moment. I have a room which is very nice when I have put all my stuff around the room. Some people are sharing a room and some have own one. Then we have also living/dining room, shower, 3 toilets and of course kitchen. In the kitchen is two cookers, other one working with electricity and other one with gas. Other one we use when we have electricity and other one when we don’t have. Until now electricity has been off quite often. Luckily I brought with me a very good solar panel lamp! The house is simple but very cosy at the same time. We also have a small concrete yard surrounded by wall.

The activity center is very nice place. Almost 400 children come here and then here are some people working and many volunteers. Children who are part of the program can come here before or after the school. Here they get some extra lessons, lunch and can go to different sport or cultural clubs.  They also get health care and also the sponsors pay the school fees. It’s a very lively and happy place when all the smiling children come here.

Read here more about Zimbabwe Aids orphans Society: http://www.zim-orvot.org/in_english/

 

I’m also sponsoring 9-year old girl with my friends Heidi, Javi, Niina and Tuuli. I’m very excited to meet her next weekJ

I will tell more about my thesis project some other time. That’s why I came here!

Now I will get ready to go to one concert. First time I will use the public transport. Going to be exciting!:) 

14.9.2015 

Kirjoitan tätä blogia matkalla Harareen, Zimbabween. Olen menossa sinne 2,5 kuukaudeks keräämään graduaineistoani. Tarkoitus oli alunperin mennä vuodeksi Saksaan vaihtoon, mutta kun kuulin tästä projektista, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.

Tiesin lähdöstä jo puoli vuotta aiemmin, joten minulla oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa valmisteluihin. Mutta tyypilliseen tapaan aika kuluu liian nopeasti ja lopulta oli taas hirvee viimehetken härdelli.. Onneks olin just ennen lähtöä pari viikkoa Briteissä lomalla, joten sai muutakin ajateltavaa. 

Tässä blogissa voitte lukea elämästä Dziwarasekwassa ja kuinka mangopuut sekä muut hedelmäpuut kasvaa siellä.



14.9.2015

I'm writing this on my way to Harare, Zimbabwe. I'm going there for 2,5 months to collect my thesis data. I actually already had a plan to go to Germany as an exchange student for one year but when I heard about this opportunity, I couldn't say no.

I knew about the trip half an year before so I had plenty of time to preper everything. But like always time runs too fast and I ended up to have last minute stress. Luckily I went to Great Britain for holiday for two weeks just before so now I have relaxed and ready for the thesis project.

In this blog you can read about the life in Dziwarasekwa and how the mango trees and other fruit trees are growing there. 

Now sit, relax and have a pleasent journey!