Arki alkoi

Nyt on vierähtänyt jo kaksi viikkoa täällä. Aika kuluu uskomattoman nopeaa! Nyt voin jo sanoa, että elämä täällä tuntuu täysin normaalilta. Se, että sähkö on useammin poissa kuin päällä ei tunnu enää missään. Onhan sitä ennen leireilläkin oltu ilman sähköä. Ehkä siis partiotausta on auttanut sopeutumaan elämään täällä. Yleensä leiriolosuhteet kun ovat vieläkin alkeellisemmat. Netittömyys toisinaan tuottaa enemmän vaikeuksia. Toimintakeskuksella netti toimii aamuisin klo 8-11.30 ja 13.30-15.30. Jos haluaa saada sähköpostin auki, se kannattaa tehdä aamulla, koska iltapäivällä nettiä käyttää niin moni, että on turha toivo tehdä jotain. Kotona nettiä ei ole sitten ollenkaan. Jos haluaa ladata blogiin kuvia, on ainoa mahdollisuus Oilin ja Sepon tykönä. Ei siis kannata ihmetellä, jos harvoin vastaan sähköposteihin ym. Toisaalta täytyy myöntää, että on ihan rentouttavaa, kun koko ajan ei tule oltua whatsappissa tai Facebookissa. Suomessa tuntuu, että monesti menee myöhään nukkumaan, kun tulee vietettyä niin paljon aikaa koneella tai räplättyä puhelinta. Koska kotona ei iltaisin ole nettiä eikä yleensä sähköäkään, olen yleensä jo klo 21 täydessä unessa. Aamuisin herään klo 6-7 välillä. Voi kunpa tämän saman rytmin voisin pitää Suomessakin!

Kummityttö Tanaka/The girl that we're sponsoring

Tytöt vierailulla Shelterillä/Girls visiting Shelter

Kotikatu/Home street

Kotikatu/ Home street

Viime viikon lauantaina olin klassisen musiikin konsertissa. Sinne matka taittui combilla. Se, jos mikä oli kokemus! Olin kahden paikallisen opiskelijan kanssa, joten he tiesivät reitin eikä olo ollut turvaton. Combi on siis pieni pakettiauto, joka kulkee tiettyä reittiä ja poimii ihmisiä kyytiin matkan varrelta. Tämä pakettiauto oli täynnä ihmisiä, oli erittäin kuuma ja musiikki pauhasi. Kaiken lisäksi tiet ovat huonossa kunnossa, joten auto vielä pomppi usein. Mutta siitä huolimatta en voinut kuin hymyilläJ Itse konsertti oli myös aivan upea! Suurin osa paikalla olleista ihmisistä oli valkoisia. Tässä näki hyvin sen kontrastin mikä täällä on, osa alueista ja tapahtumista on täynnä mustia ja osa valkoisia. Lisäksi viikonloppuna kävin turkkilaisessa ravintolassa, luin kirjaa ja uin. 

Tällä viikolla pääsin käymään tupakan tutkimuskeskuksessa Sepon ja parin opiskelijan kanssa. Siellä on töissä eräs suomalainen nainen, joka on asunut täällä jo 26 vuotta. Oli mielenkiintoinen visiitti! Lisäksi tein koehaastattelut, osallistuin metsäkokouksiin, hioin haastattelua ja luin. Työpäivät täällä menevät nopeasti.

Tiistaina olin jälleen Oilin ja Sepon tykönä illallisella. Paikalla meitä oli seitsemän suomalaista ja zimbabwelainen pariskunta. Tämä zimbabwelainen mies Jim on Suomen kunniakonsuli. Hänellä on myös tee/kahvifarmi, jonne olen näillä näkymin menossa visiitille. Tämä olikin salainen toiveeni!

Eilen minun ja Virpin kunniaksi järjestettiin keskuksella juhlat. Kulttuuriryhmä oli järjestänyt upean shown. Reiluun tuntiin mahtoi laulua, tanssia ja runoja. Melkein heti alussa meinasi tulla tippa linssiin. Nämä lapset ovat todella todella lahjakkaita! Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä fiilistä mikä siellä oli. Mahtavaa, ihanaa, kaunista! Kuvasin monta videota, toivottavasti osalle pääsen joskus niitä näyttämään. Juhlien jälkeen muutama tyttö tuli vielä innoissaan visiitille Shelterille eli kotiini. Illalla vielä Joylin, joka asuu Shelterissä, opetti minulle paikallista tanssia. Haluaisin oppia jonkun tanssin sinä aikana, kun olen täällä.

Marimba instrumentti

Tanaka ja Everness

Sunnuntaina heräsin tavallistakin aiemmin, 5.30. Onneksi, sillä 6.30 kuusi innokasta lasta oli jo koputtelemassa ovella, kun olivat niin innoissaan lähdössä leijonapuistoon. Lähtöhän oli vasta 8.30, mutta nämä lapset kai eivät malttaneet odottaa kotona. Tämä Lion Park sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Siellä liikuimme autolla ympäri isoa puistoa ja bongailimme erilaisia eläimiä. Näimme ainakin leijonia, kirahveja, erilaisia antilooppeja ja paviaaneja. Luonto oli alueella jo tyypillistä savannimaisemaa. Piipahdimme myös käärmepuistossa tutustumassa Zimbabwessa tavattaviin käärmeisiin. Voin kyllä sanoa, että näihin tappaviin eläimiin en missään nimessä halua törmätä. Kobria ja mustia mamboja asuu nimittäin myös metsäprojektialueella. Iik!

274 vuotta vanha kilppari/ 274 years old turtle